Eli muistutukseksi: sisäänpääsykokeisiin lukeminen vaatii paljon aikaa, minä olin töissä lukemisurakan aikana, minulla on kaksi lasta ja kaksi koiraa jotka tarvitsivat äipän huomiota, en osallistunut valmennuskurssille enkä tuntenut ketään joka olisi voinut tulkintavaikeuksien aikana avata asiaa (esim. juristituttavaa). Mutta halusin kokeilla onneani kuitenkin.
Joten, tiesin että en tule olemaan samalla lähtöviivalla suurimman osan kanssa joka hakee oikeustieteelliseen - tämä tarkoitti siis sitä, että minun piti keksiä tapa tasoittaa puntteja.
 |
| Kuva: Kodin Kuvalehti |
Ennen pääsykoekirjallisuuden julkaisua lähdin ensiksi pohtimaan vastaustekniikkaa. Visa Kurjen kirja auttoi jonkun verran (josta kerroin edellisessä kirjoituksessa), mutta suurin apu oli siitä, että luin edellisten vuosien kokeita ja vastaukset näihin. Tein myös niin, että katsoin yhden kokeen tehtävän vastauksen sivut, eli mistä kirjasta ja miltä sivuilta vastaus löytyy, ja luin nämä kyseiset sivut. Sen jälkeen luin tehtävän ja yritin vastata tehtävään pääpiirteittäin. Tämän jälkeen luin oikean vastauksen ja vertailin miltä osin se, ja omani vastaus, olivat samoja ja mitä oli jäänyt puuttumaan. Tämän myötä rupesin pikkuhilja hahmottamaan mitä vastauksissa haetaan.
Tämän lisäksi niin lainasin hieman juridista kirjallisuutta, oikeusalalla ei ollut väliä, tarkoituksena oli ainoastaan tutustua termistöön ja kirjoitustapaan. Tämä sen takia, koska juridinen kirjallisuus on hieman erilaista kuin mihin ehkä on tottunut - varsinkin minulle, koska minähän en ole lukija. Oikeasti. Olen nyt opintojeni aikana lukenut enemmän kirjoja kuin koko elämäni aikana...jep...
Mutta joo. Koin ainakin itse että tästä oli apua. Listasin erilaisia termejä ja mitä ne tarkoittavat. Opettelin hieman myös Suomen oikeussystematiikka ja tuomioistuinkäytäntöä jne. Sellaista yleistä tietoa minkä ajattelin olevan hyvää taustatietoa lukiessa, ja sellaista, joka on yleiselläkin tasolla ihan hyvä tietää.
Joten, nämä kaksi asiaa oli sellaisia, millä valmistauduin ennen luku-urakkaa.
Jos pitäisi antaa jokin arvio siitä, miten paljon ehdin keskinmäärin lukemaan päivässä näiden 5 viikon aikana, sanoisin että n. 4h/päivä. Pari päivää pystyin lukemaan 12h ja useana en yhtään - varsinkin kun sairastelimme melkein viikon verran yhdessä vaiheessa... Oli miten oli, nelisen tuntia ei ole kauhean paljon, ja peruslukemisella tämä aika ei olisikaan riittänyt....
Joten käytin toiminnallista oppimista oppimisvälineenä.
Olen työskennellyt m.m Vantaan Liikkuvassa Koulussa, ja siellä vedin erilaisia koulutuksia opettajille, josta toiminnallinen oppiminen oli yksi. Ajatuksena toiminnallisessa oppimisessa on, simplified, että opitaan tekemisen kautta.
Ja talomme olikin sen näköinen.
Lippuja ja lappuja siellä täällä. Rikosprosessioikeusjana lasten leikkihuoneessa, kuluttajaoikeusalue oli työhuoneessa ja seksuaalirikokset meidän makuuhuoneessa...jne..jne. Käytin myös erilaisia liikkeitä muistaakseni pykälien numeroita. Seisoin ja venyttelin paljon samalla kuin luin. Ravasin myös muutaman kilometrin saarekkeen ympäri samalla kun luin aivot yritti käsittää mikä on culpa. Kävin myös päivittäin, ennenkuin aloitin lukemisen, niin metsälenkillä koirien kanssa. Tein varmaan kaikkea muuta hullua ja vähemmän hullua myös... mutta pointtina se, että lukutekniikkani oli hyvin fyysinen ja aktiivisuutta painottava. Liikuin aivan varmasti enemmän luku-urakan aikana kuin istuin paikallani. Voin myös 100% varmuudella sanoa, että ilman tätä toiminnallisen oppimisen ajattelua, en olisi opiskelemassa oikeustiedettä tällä hetkellä.
Toiminnallinen oppiminen oli salainen aseeni.
-Matilda
Psst. en lukenut riviäkään mistään kirjasta sisäänpääsykoepäivänä. Nukuin pitkät yöunet ja menin ajoissa tenttipaikalle. En jäänyt sisälle lukemaan mitään muistiinpanoja, vaan lähdin ulos n. 40 min reippaalle kävelylle - suosittelen lämpimästi! (niin kuin myös ottamaan vaihtopaidan mukaan... you know, kantapään kautta opittu juttu...)
